Moottoripyöräseikkailu Boholilla, taifuuni Boracaylla

Vierailtuamme Alaskan ystävämme luona Cebulla ja haettuamme Terhille antibiootteja flunssan selättämiseksi matkasimme lautalla Boholin saarelle muutamaksi päiväksi. Ensimmäisen yön vietimme saaren pääkaupungissa Tagbilaranissa, josta suuntasimme aamulla läheisen Panglao-saaren kehutulle rannalle. Meidän makuun ranta oli kuitenkin hieman liian ruuhkainen ja turistimainen. Kaikkien yksinäisten ja asuttamattomien pikkusaarten jälkeen resortteja pullistelevat rannat eivät oikein tunnu houkuttelevilta. Sää oli kuitenkin täydellinen ja vesi tavalliseen tapaan lämmintä.

Näkymä sisällä..

..ja ulkona!

Jeepneyn etupenkillä 

Rannalla löhöilyn jälkeen matkasimme bussilla Lobocin kylään, jossa yövyimme keskellä viidakkoa bambumajassa. Se oli mahtavaa, olimme kaksin koko bambumajakylässä ja kuuntelimme ympäröivää sademetsää. Seuraava päivä sujuikin seikkaillessa ympäri Boholia vuokraamamme moottoripyörän (ja kuskin) kyydissä. Päivän aikana mittariin kertyi niin paljon kilometrejä, että viimeinen puolituntinen motskarin kyydissä alkoi olla molemmille jo silkkaa kärsimystä takapuolen puutuessa ja jalkojen krampatessa.

Maanjäristyksessä tuhoutunut kirkko Lobocissa

Tarsier

Chocolate hills (kuivalla kaudella näyttävät ruskeita suklaasuukoilta)

Root climbing and rappeling in Danao adventure park

Maanjäristyksessä vuorelta jokeen pudonneita kivenlohkareita 

Zipline

Boholilta suuntasimme jälleen ystävämme luo Cebulle yhdeksi yöksi, mistä jatkoimme seuraavana aamuna neljän muun kaverin kanssa kohti Boracayn saarta. Boracay on täällä rannoistaan tunnettu saari paikallisten ja turistienkin keskuudessa. Saari on suosittu paikka viettää viikonloppua bilettäen ja rantaelämästä nauttien. Boracaylla turistien määrä olikin huomattavasti aikaisempia paikkoja suurempi ja saari oli muutenkin paljon kaupallisempi ja hintataso kalliimpi. Meille kuitenkin sattui hieman huono tuuri, sillä suurimman osan Boracaylla viettämästämme ajasta siellä vallitsi taifuuni. Sadetta ja tuulta siis piisasi. Kotitimme porukalla pitää lipun korkealla, mutta kyllä monta päivää kestävät rankkasateet ja kävelyä hidastavat tuulet hieman vaikuttavat mielialaan ja ainakin mahdollisiin aktiviteetteihin. Hieman paremmalla kelillä pääsimme kuitenkin näkemään Boracayn kauniita rantoja ja mielettömän kaunista turkoosia vettä. Paikan suosiolle turistikohteena on siis kyllä selkeät syyt, niin kauniita ympäröivät rannat olivat.

Team Stranger danger

Taifuunia odotellessa..

Vähän hienompi resortti, joka ei kyllä ollut meidän majapaikka. (meillä katosta vuoti yöllä vettä sänkyyn)

Myrskystä ei valitettavasti löydy paljon kuvia, sillä pelkkä eteenpäin liikkuminen oli lähes mahdotonta. Kameran esiin kaivaminen ei tullut mieleenkään.

PS. Vähän myös herkuteltiin :)

Surffausta, chillausta ja nuhan poikasta

Harjoittelun jälkeinen matkustelumme alkoi siitä, että suuntasimme yhdessä muiden harjoittelijoiden kanssa vielä viimeiselle yhteiselle reissulle Siargaoon. Siargao on pieni saari Mindanaon pohjoisosassa, joka on tunnettu surffiparatiisina. 

Ensimmäisenä ryhmämme suuntasi tosin läheiselle Sohotonin kansallispuiston alueelle, jossa yövyimme suorastaan paratiisissa Cinnamon Islandilla. Sohotonin alueella kuljimme pienillä paateilla saarten seassa, kävimme snorklamassa sekä tutustumassa vedenalaiseen luolaan, jossa vesi oli itsevalaisevaa ja vaalea iho hohti mystisesti. Saimme myös sukeltaa kalliolta kirkkaan turkoosiin veteen ja nauttia monta Filippiiniläistä ateriaa. Taisimme ottaa myös päiväunet yhdellä pienellä autiolla saarella, koska odottelimme vuoroveden vaihtumista ja venereitin mahdollistumista. Kenties paras kokemus Sohotonilla oli kuitenkin, kun pääsimme uimaan medusojen kanssa. Nämä meduusat eivät onneksi olleet myrkyllisiä, joten niiden kanssa sai ihan rauhassa tehdä tuttavuutta, silittää, ottaa käteen ja tietysti poseerata kuvissa. 

Cinnamon Island

Daydreaming

Vähän jumppaa

Sohotonin jälkeen suuntasimme Siargaon saarelle ja sen surffauksesta kuuluisalle alueelle Cloud 9:lle.  Cloud 9 on rankattu maailman top 8 joukkoon surffipaikkoja vertailtaessa ja siellä järjestetään vuosittain syyskuun lopussa kansainvälisestikin suuri surffikilpailu Siargao Cup. Cloud 9 ja sen vieressä oleva pieni kylä General Luna ovat vielä varsin turistittomia, kuten koko Siargaon saarikin. Tunnelma on leppoisa ja huoleton, ja ihmiset todella ystävällisiä. Surffaus oli mahtavaa ja taisimme molemmat jäädä siihen aika pahasti koukkuun. Surffiohjaajamme olivat mukavia ja sanoivat jopa meidän kehittyneen neljän surffipäivän aikana. Surffatessa tutustui samalla myös muihin aaltoja odotteleviiin surffareihin ja monesti kadulla tai yöpaikkamme yhteydessä olevassa ravintolassa ihmiset tunnistivat meidät ja tulivat juttelemaan. Hulvattomia ihmisiä ja mielettömiä tarinoita. Toiseksi viimeisenä iltana hengasimme Alaskasta kotoisin olevien kaverusten kanssa, joiden luo Alaskaan lupasimme lähteä kiipeämään vuoria. Kävimme heidän ja aiemmin surffatessa tapaamamme venäläisen kaverikaksikon kanssa jammailemaasa myös paikallisessa Jungle discossa, jossa jorasimme paljain jaloin hiekkainen maa jalkojemme alla tömisten.

Surffauksen lisäksi Siargaolla kävimme katsomassa hieman kauempana sijaitsevia Rock Pooleja. Nämä kivialtaat ovat korallin muodostamia ja paljastuvat meren alta vain laskuveden aikaan. Paikka oli jälleen uskomattoman kaunis ja reissulla vierähtikin koko päivä, kun uimme ja hassuttelimme kalliolta hyppien kirkkaan turkoosiin veteen. Päivä oli sen verran pilvinen ja moottoripyörän kyydissä vietetty aika sen verran pitkä, että matkamuistoksi jäi myös flunssan poikanen molemmille.

Viimeisinä päivinä Siargaolla surffasimme lisää, mikä aiheuttikin molemmille melkoiset auringonpolttamat. Essin posket helottivat tomaatin punaisina ja Terhin toinen pohje kehitti toisen asteen palovamman. Tästä huolimatta Siargaolta lähteminen oli jokseenkin vaikeaa, koska vielä viimeisenäkin iltana tapasimme illallisella niin mukavia tyyppejä, että leppoisalla saarelle olisi ollut helppo jäädä pidemmäksikin aikaa. Hieman vastahakoisesti kuitenkin lähdimme lautalla joskus aamyön viimeisinä tunteina takaisin mantereelle Surigaon kaupunkiin. Surigaosta matkamme jatkui bussilla kohti seuraavaa satamaa, josta hyppäsimme lautalle ja siirryimme Camiguin-saarelle.

AfterSurf

Camiguinilla vietimme muutaman päivän. Vuokrasimme moottoripyöräkuskin, jonka kanssa ajelimme pitkin saarta katsellen parhaita paloja. Saarella oli erityisesti tarjota kauniita vesiputouksia ja erilaisia kylmiä ja kuumia lähteitä uimiseen. Flunssan pahentuessa kylmät lähteet eivät varsinaisesti houkutelleet, vaikka sää olikin lämmin. Kuumassa lähteessä pulikoiminen sen sijaan oli ihanaa. 

Vähän lisää jumppaa uponneella hautausmaalla

Uiskentelua kuumassa lähteessä

Camiguinilta tarkoituksemme oli matkustaa lautalla läheiselle Boholin saarelle, mutta paikanpäällä sitten selvisikin, ettei lauttoja tällä hetkellä kulje näiden saarten välillä. Lauttayritykset olivat menneet ilmeisesti lakkoon muutama kuukausi aikaisemmin. Näin jouduimme muuttamaan suunnitelmaa ja päätimme matkustaa yölautalla Cebulle, josta voimme sitten suunnata suunnitelmiemme mukaan Boholille. Lauttamatka sujui ilman suurempaa myrskyä ja ainakin toinen meistä sai nukuttua. Terhi ei flunssaisena oikein saanut levättyä, joten Cebulle päästyämme lähdemmekin sitten metsästämään flunssadroppeja. 

Ja matka jatkuu. :)