Destination Davao

Viimeisenä päivänä Manilassa satuimme sattumalta samaan aamupalapöytään Davaosta kotoisin olevan miehen kanssa. Davao city on tuleva harjoittelukaupunkimme, joka sijaitsee etelässä Mindanaon saarella. Olimme onnekkaita, sillä mies osasi kertoa meille paljon asioita Davaosta ja lisäksi pyysi meitä mukaansa kaupunkikierrokselle Makatiin, joka on yksi Manilan 16:sta kaupunginosasta.

Makati on varakkaampi alue Manilassa, joka erottuu selvästi ympäröivistä alueista korkeine taloineen ja huomattavasti siistimpine katuineen. Olimme jo ennen Filippiineille tuloa lukeneet paikallisten ystävällisyydestä, vieraanvaraisuudesta ja halusta auttaa ulkomaalaisia, mutta olimme silti yllättyneitä kuinka aidon ystävällinen  kyseinen herra meille oli. Hän kuljetti meitä
Ympäri Makatia ja Chinatownia ja vastusteluistamme huolimatta halusi maksaa kaiken junalipuista lounaaseen ja taksimatkoihin. Ystävämme kertoi paikallisten tapojen edellyttävän, että mikäli kutsut vieraita/ystäviä mukaasi jonnekin, on kutsuja velvollinen maksamaan kutsutuille aiheutuvat kulut. Näin viimeinen päivämme Manilassa kului ympäriinsä kierrellen paikallisten ystävällisyydestä nauttien. Manilan kierroksemme sai kuitenkin jännittävän lopun, kun viimeisellä taksimatkalla lentokentälle taksikuskimme yritti kiskoa meiltä ylimääräistä rahaa ruuhkaisen liikenteen vuoksi. Päästyämme lentokentälle, olimme lopulta helpottuneita päästessämme pois Manilasta.

Kuvassa jeepney,joka on Filippiineillä tyypillinen kulkuväline. Autot ovat Yhdysvaltojen asevoimien jättämiä kulkuneuvoja, jotka on otettu hyötykäyttöön. Jeepneytä on yhtä monta erilaista kuin on kuskejakin ja ne on yleensä värikkäästi tuunattu.

Tavallinen lauantairuuhka chinatownissa.

Manila ilmasta. Myös slummit erotettavissa ilmakuivasta selkeästi.

Davaossa meitä oltiin lentokentällä vastassa, joten enää ei tarvinnut jännittää huijaavia taksikuskeja. Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli positiivisempi kuin Manilasta, sillä liikenne oli vähemmän kaoottinen ja ainakin joitain liikennesääntöjä näytettiin noudatettavan. Kaduilla ei myöskään näkynyt yhtä paljon asunnottomia ja kaupunki vaikutti muutenkin viihtyisämmältä, vaikka saavuimmekin pimeän aikaan. 

Asumisjärjestelyt sen sijaan olivatkin sitten mielenkiintoiset... Meidän asunnossa oli majoitettuna pahimmillaan yhdeksän naista, joista vain kolmelle riitti oikea sänky. Patjamajoitus oli meilläkin edessä. Ruokavälineitä asunnossa riitti ehkä neljälle ja nekin olivat kaikki saapuessamme kasalla likaisena haisevana tiskivuorena. Asunto oli karmeassa sotkussa, joten opettajina otimme tietenkin asian heti puheeksi ja tätä nykyä asunnon seinällä lukeekin talon säännöt. Tehokasta!

Ensimmäinen ilta ja seuraava päivä olivat melko hektisiä ja rinkkamme tönöttivät olohuoneen nurkassa kaksi ensimmäistä päivää. Tapasimme heti saavuttuamme ehkä noin 30 uutta tuttavaa, joiden nimistä ehkä kolme jäi mieleen. Harjoittelijoita oli ympäri maailmaa, mutta yllätykseksemme viereisessä asunnossa oli myös yksi suomalainen tyttö. Hetken hämmästelyn jälkeen meidät raahattiin hikisinä ja matkustuspöhnäisinä klubille. Seuraavana aamuna heräsimme jo varhain ja lähdimme muiden mukana läheiselle pienelle Talikud-saarelle, jossa vietimme päivän rentoutuen paratiisirannalla. Samalla tutustuimme lähemmin muihin harjoittelijoihin ja AIESEC:n työntekijöihin. Vesi oli lämmintä ja turkoosia ja paikalliselta Kauppiaalta ostetut banaanit suussasulavia.

Ruoka saarella oli kuin suoraan selviytyjistä.

Matka rannalta takaisin asunnolle oli mielenkiintoinen ja aiheutti muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen. Kulkuvälineenä olivat lautta, motskari, lautta ja jeepney. 

Maanantaina meillä oli vielä vapaapäivä, joka tuli tarpeeseen: saimme vihdoin hankittua ruokaa kaappiimme ja paikalliset SIM-kortit puhelimiin. Ulkona syöminen on täällä todella halpaa ja on itseasiassa edullisempaa syödä ravintolassa tai katukeittiössä kuin ostaa ruokatarvikkeita marketista ja kokkailla itse..ja sehän sopii :) lisäksi on helpottavaa, ettei tarvitse hikoilla keittiössä.

Tänään kävimme tutustumassa harjoittelupaikkaamme, mutta kirjoitamme siitä lisää myöhemmin.

Paikallisista tavoista olemme oppineet taas seuraavaa:

- ruokailuvälineinä käytetään haarukkaa ja lusikkaa, ei veistä koskaan

- kadulla on katsottava eteensä minne astuu, muuten saattaa astua kuoppaan, talloa torakan/kuolleen rotan tai astua paskakasaan

- kutsuja maksaa vieraidensa kulut

- miespuoliset henkilöt kävelee kadulla aina autotien puolella, jotta kolarin sattuessa häneen osuu ensin.

- hienommassakin ravintolassa on ihan ok syödä käsin

- viemäriputket on pienempiä kuin Suomessa: joissakin paikoissa wc pönttöön ei saa heittää edes vessapaperia. 

- musiikki soi kaikkialla kovaa. Esimerkiksi ruokamarketissa poppi soi niin lujaa, että ei meinaa kuulla toisen puhetta.

- pientä käteistä pitää olla aina mikana, korteilla pärjää vain ostoskeskuksissa.

T&E

Destination Manila

Helsinki-Arlanda-Peking-Manila=40h=zzZzzZzz

Onneksi kuitenkin lopulta päästiin perille ja konekin oli tyylikäs!

Ensimmäinen taksimatka hotellille oli pieni shokki, kun hotellille ajettiin melko mielenkiintoisen näköisen alueen läpi. Köyhyys oli kaduilla ilmiselvää, vaikka taksikuskimme meille iloisesti tuumasikin: "See that construction site over there? We already have some money!"

Lentojen myöhästelyn vuoksi ensimmäiseen hotelliin saimme kävellä suoraan aamupalalle, minkä jälkeen otimme pienet tehounet ja jatkoimme matkaa suoraan seuraavaan. Matkalla opimme, että täällä köyhät ja rikkaat asuinalueet sijaitsevat ihan vierekkäin ja näiden vaihdokset tapahtuvat aivan yllättäen. Samalla kadulla saattaa olla toisessa päässä slummi ja toisessa huikaiseva ostoskeskus.

Meidän toinen yöpaikka on vielä kahden yön ajan Where 2 next Manila Hostel, joka on ollut tosi mukava ja rento paikka. Tähän mennessä ollaan käyty tutustumassa mm. Aasian suurimpaan ostoskeskukseen, jossa oli esimerkiksi täysimittainen luistelukenttä, korisaareena, elokuvateatteri ja tietysti älytön määrä kauppoja ja ruokapaikkoja.

Ruokakaupankin keskuksesta löysimme: tunnistimme suunnilleen perunan ja banaanin.

Tänään kävimme tutustumassa Manila Ocean Parkiin, jossa oli kaikenlaista Filippiinien merielämään liittyvää nähtävää. Opetimme mm. merileijonia seisomaan käsillään.

Ocean Parkissa pääsimme hoitamaan myös koppuroiksi kuivuneet jalkamme Fish Doctorilla. Vähän kutitti. Lopuksi kuitenkin ihana olo, jota me nyt ei osata kuvailla. Kokeilkaa itse.

Ihastuimme myös meduusoihin. Niille ei kuitenkaan syötetty meidän jalkoja, ihailtiin vain.

Paikallisista tavoista olemme oppineet tähän mennessä:

- liikennesääntöjä ei taida olla, mene minne mahdut pyörien, hevosten ja autojen sekaan

- yksi skootteri tms. pieni menopeli voi kuljettaa kokonaista perhettä

- paikalliset ystävät ovat iloisia ja ystävällisiä (koputtaa puuta, ettei tule huomenna ryöstetyksi)

- paikallinen herkkuruoka on possua

- kerjäläisiä on paljon, kaiken ikäisiä ja näköisiä

- aurinko polttaa olkapäät pilvienkin läpi

Manilassa vietetään vielä huominen sekä lauantain aamupäivä. Sen jälkeen suuntaamme Davaoon Mindanaon saarelle, missä meidän harjoittelu alkaa maanantaina. Päivittelemme meidän kuulumisia sieltä seuraavaksi lisää. 

T&E

Lisätehtäviä tylsistyneille: 

1. Etsi ensimmäisestä kuvasta viisi kalaa.

2. Etsi toisesta kuvasta kaksi kalaa.