Aaltoja ja aurinkoa ennen kotiinpaluuta

Coronin jälkeen suuntasimme viimeiseksi viikoksi Luzonin saarelle La Unionin provinssiin, Filippiinien pohjoisosan surffipääkaupunkiin San Juaniin. Tarkoituksemme oli muutaman surffipäivän jälkeen jatkaa matkaa vielä pohjoisammaksi, mutta San Juanin letkeä tunnelma ja kauniit rannat saivat meidät jäämään paikoillemme reissumme viimeisiksi päiviksi. Surffaaminen oli jälleen mahtavaa ja hiekkapohja oli mukavampi alusta kaatua kuin Siargaon koralliriutta. Viimeisimmän Taifuunin synnyttämiä aaltoja riitti muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen nautimme vain uimisesta ja mangosmoothieista :) Ihanan rentouttava päätös kolmen kuukauden trooppiselle seikkailulle, joka lähestyi nyt loppua.

Vähän isompi simpukka, josta on tehty käsienpesuallas.

Majoituimme yhden yön sympaattisen boheemissa hostellissa nimeltään Flotsam and Jetsam.  Hostelli on värikkäästi sisustettu ja sen lököilymajan riippukeinussa on liian mukava haaveilla ja ottaa päiväunia sateisena päivänä. Hostelissa on myös ravintola, jossa kävimme melkein joka ilta syömässä ja höpisemässä muiden reissaajien kanssa. 

Hostellin omistajan iso ja lutuinen labradori.

Tietyömaa

Street market

Käytiin seuraamassa myös paikallista korispeliä.

Vietimme vielä viimeiset kaksi päivää Manilassa ostellen tulisia ja kierrellen aasian isoimmassa ostoskeskuksessa, Mall of Asiassa. Kävimme vielä viimeisenä iltana elokuvissa katsomassa Japanilaisen animeleffan jatko-osan (Rurouni Kenshin: The legend ends). Ensimmäisen osan olimme nähneet Davaossa ja niin jännittävään kohtaan se jäi, että toinen osa oli pakko nähdä.

Hostellimme läheinen ostoskesus, jossa leffateatteri sijaitsi

Sitten olikin hieman haikein mielin aika suunnata lentokentälle, valmistautua mahdolliseen kulttuurishokkiin ja palata takaisin suomeen. Seuraavaa reissua odotellessa!

With Love Terhi & Essi

Kayaking in Coron

Boracayn jälkeen suuntasimme kohti Palawanin saariryhmän pohjoisosaa, Coronin kaupunkia. Coron joutui myös pahasti vuosi sitten Filippineille iskeneen Hayan (Yolanda) -taifuunin runtelemaksi. Coronille oli myös luvattu hieman epävakaista säätä oleskelumme ajaksi, mutta saapumistamme seuraavaa päivää povattiin aurinkoiseksi. Päätimme ottaa aurinkoisesta päivästä kaiken irti ja lähdimme melomaan kaksinistuttavalla kajakilla paikallisen oppaan sekä kahden muun tapaamamme matkaajan kanssa.

Päivästä tuli täydellinen. Kuljimme huikeissa maisemissa kirkkaissa vesissä laguuneja kierrellen ja nautimme jopa käsiin tulleista rakoista. Välillä pysähdyimme uimaan, snorklaamaan, ihastelemaan maisemia, kiipeämään luolassa sekä tietenkin ottamaan kuvia. Suurin osa kiertämistämme kohteista kuuluu edelleen alueen alkuperäiskansoille, jotka asuttavat alueen saaria. Mielenkiintoista olikin kiivetä kiviluolaan, josta edelleen löytyi kasa luita sieltä täältä.

Muut päivät olivat enemmän ja vähemmän sateisia. Yhtenä päivänä menimme kuitenkin veneellä Island Hopping kierrokselle, jonka parasta antia oli snorklaus mahtavien korallien ja kalojen kanssa. Säälittävinä pohjoisen lapsina kuitenkin olimme päivän päätteeksi hyvinkin kylmissämme satunnaisista tihkusateista ja toistuvasta uimisesta, sekä veneen kyydin aiheuttamasta viimasta. Lämpötilaan ei varmastikaan alle 25 asteen taatusti laskenut missään vaiheessa, mutta kylmä oli silti. Että hieman jännittää tulla Suomeen, kun siellä ilmeisesti satoi Lapissa jo ensilumikin?!

Viimeisenä päivänä oli tarkoitus patikoida läheiselle vuorelle, mutta lähdön aikaan satoi niin armottomasti vettä, että käänsimme vain kylkeä ja jatkoimme uniamme. Saimme kuitenkin aikaiseksi käydä illemmalla uimassa kuumassa lähteessä, joka tällä kertaa oli todella nimensä mukaisesti kuuma. Siellä hieman viileämmästä iltasäästä oli jopa hieman kiitollinen, jotta pystyi nousta välillä ylös pakahduttavan kuumasta altaasta.

Hieman myrskyvoittoisen sään pelastukseksi satuimme majoittumaan todella lämminhenkiseen ja kotoisaan hostelliin. Majapaikkamme Marley's on pieni, boheemi Art Hostel reggaellä maustettuna. Ensimmäisenä iltana huomasimme istuvamme keskella rentoa rumpujamittelua, jonka päätteksi yksi rumpua soitellessa pojista, Batman nimeltään, pyöritteli todella taidokkaasti vielä palavia poi- nauhoja. Taas yksi mahtava ilta, joka varmasti jää kummankin mieleen. (Kolikon kääntöpuolena oli, että Terhi törmäsi taas vanhoihin tuttaviinsa, lutikoihin. Nyt on komeat puremat käsivarsissa ja kutittaa tosi kivasti.)

Näkymä hostellin parvekkeelta