Tai niin ainakin paikalliset ajattelevat. Karppaus ei siis tule kyseeseen. Ei myöskään sokeriton ruokavalio, sillä myös suolaiseksi kuvittelemamme ruoat ovat toistuvasti osoittautuneet hyvinkin makeiksi. Tästä hyvä esimerkki kokeilemamme makea kanapulla. Muutenkin esimerkiksi tummaa leipää on melkein mahdotonta löytää, mutta pullapuoteja on kyllä kuin hiekkaa Saharassa.
Paikallisten makeisiin suosikkeihin kuuluu myös hyytelöt ja jellyt, joista on tehty myös kuuluisa Halo Halo. Iso lasillinen kaikenlaisia erivärisiä hyytelöpalleroita, kinuskia, jääpaloja, jäätelöä, papuja ja jotain mehulitkua kaiken seassa. Oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta!
Tyypillinen ruokalautanen aterialla koostuu riisistä ja erilaisista meren antimista tai possusta. Maut ja mausteiden käyttö on melko yksinkertaista ja pelkistettyä, tosin melkein joka annoksesta löytyy yllärinä jotain tulista, vähintäänkin yhden suupalan verran. Tähän asti lautasillemme ovat tiensä löytäneet mm. Bangus, Pla Pla ja Kinilaw. Bangus ja Pla Pla ovat paikallisia perinteisiä kaloja, jotka tarjoillaan yleensä kokonaisena ja grillattuna. Kinilaw on raaka tonnikalasalaatti, jossa on mielettömän hyvä viiniettikkakastike. Kanaakin on ravintoloissa saatavilla, mutta se on melko pelkistettyä ja hyvin usein friteerattua.
Ruokaa reissussa banaanin lehdiltä.
Mm. viime viikolla vietimme päivän pienellä saarella autismikeskuksen työntekijöiden ja paikallisten harjoittelijoiden kanssa. Päivän lounas haettiin käytännössä kokonaan merestä ja grillattiin yhdessä muiden saarella olevien kanssa. Tuntui, että kaikki merestä löytyvä kelpaa täällä ruoaksi kun pöytään alkoi ilmestyä mitä kummallisimpia otuksia. Kalaa, ostereita, merisiilejä ja salaattina levää viinietikan kera. Merimakkarat jätettiin onneksi kokkaamatta. Saalistimme myös Nemosta tutun pallokalan, muutaman merikäärmeen sekä erilaisia meritähtiä.
Merimakkaroihin ei sattuneesta syystä haluttu koskea...
Myös ravintolassa syöminen on täällä edullista ja ensimmäiset viikot kävimmekin oikeastaan pelkästään ulkona syömässä. 200 pesolla (noin 3,40€) saa jo hyvää ruokaa monesta paikasta, katukeittiöstä vieläkin edullisemmin. Katukeittiöitä on joka nurkan takana ja se on tyypillinen osa Filippiiniläistä ruokakulttuuria. Tarjolla on grillattua possua ja kanaa, maissia, erilaisia kananmunia, grillattua banaania (Essin suosikki), makkaroita ja tietysti runsaasti erilaisia hedelmiä ja vihanneksia.
Erityisesti hedelmät ovat aiheuttaneet meille addiktioita. Uusien täysin ennestään meille tuntemattomien hedelmien määrä on huikea. Hedelmien värit, ulkomuoto maku ja tuoksu/haju vaihtelee laidasta laitaan ja ensimmäinen käyntimme paikallisella torilla meni ihmetellessä ja osoitellessa uusia hedelmiä. Hedelmien kokokin vaihtelee sormenpäänkokoisesta sitruunan tapaisesta kalamansista keskikokoisen koiran kokoiseen jackruittiin. Omia suosikkejamme ovat pomelo, mangosteen ja vihreä mango dipattuna suolaan. Hedelmiä saa myös jokaisesta kadunkulmasta valmiiksi pilkottuna tai smoothieksi sekoitettuna.
Yksi suosikkihedelmistämme, mangosteen.
Jackruit.
Davaosta löytyy myös ehkä maailman omituisin hedelmä, joka hajunsa perusteella ei houkuta kyllä ketään. Durian jakaa mielipiteitä homejuuston tavoin ja sen ulkomuoto muistuttaa vihaista pallokalaa. Olemme toistaiseksi maistaneet durianista tehtyjä karkkeja, joista emme oikein pitäneet. Sen sijaan durianista valmistettu jäätelö oli ihanaa. Itse hedelmää emme ole vielä rohjenneet maistaa, sen verran etova haju siitä lähtee. Ehkäpä sekin päivä vielä koittaa parin viikon päästä alkavilla sadonkorjuufestivaaleilla, jossa Durian taitaa näytellä pääosaa :)
Taustalla durian, edustalla pomelo.
Mikäli olemme itse tehneet ruokamme, se on yleensä peräisin torilta:
Bambun sisälläkin voi kokata ruokaa.
Maistakaa nyt sitä duriania!
VastaaPoista