Destination Surigao

Pari viikkoa sitten tehtiin kolmen päivän mittainen reissu Surigaoon. Paikka sijaitsee myös Mindanaon saarella, joskin sinne päästäkseen täytyy istua bussissa 6h verran, koska paikka sijaitsee aivan Mindanaon pohjoisosassa.

Perjantai aamuna lastasimme kimpsumme bussiin ja meitä lähti reissuun hieman yli 20 henkeä. Olimme ilahtuneita, että kulkupelimme oli tosiaan tunnistettavissa bussiksi, sillä etukäteen hieman jännitimme, onko kulkupelimme jonkinlainen versio jeepneystä. Matka sujui hyvin, vaikka "valtatiet" olivatkin hieman erilaisia kuin mihin olemme tottuneet. 

Ensimmäinen pysäkkimme oli neljän tunnin ajomatkan päässä Bislig Cityssä, missä luonnollisesti menimme ensimmäiseksi tapaamaan paikan pormestaria, joka toivotti meidät tervetulleiksi. Pormestari antoi meille myös käyntikorttinsa ja vannotti meitä ottamaan häneen yhteyttä, mikäli meillä tulee ylipäätään mitään ongelmia Filippiinien reissumme aikana. Melko mahtavia miehiä nämä pormestarit täällä. 

Pormestarin luota suuntasimme majapaikkaamme, joka oli melko tavallinen hotelli. Majoittumisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkoja ja lopulta päädyimme jälleen meille odottamattomaan illallisratkaisuun. Ostimme ruokatarvikkeita torilta ja itse ruoan valmistus toteutettiin torin vieressä olevalla alueella, eräänlaisessa torikeittiössä. Keittiössä oli apuna paikallinen pariskunta, mutta saimme itse myös osallistua ruoan valmistukseen. Listalla oli ainakin riisiä, tonnikalaa,vihanneksia, vesimelonia, rambutaneja, banaania ym. Hyvää oli ja ennen kaikkea ruokaa oli riittävästi täyttämään jopa meidän välillä pohjattomilta tuntuvat vatsamme. 

Perjantain ohjelmaan ei varsinaisesti muuta kuulunut ja varsinkin Terhi meni aikaisin nukkumaan, jouduttuaan flunssan kouriin. Essi saattoi jäädä laulamaan karaokea, kaikenlaisia villejä huhuja on liikkunut.

Lauantaina jatkoimme matkaa melko aikaisin ja koko päivä olikin melko kiireinen. Ensin ajoimme n. 1,5h  katsomaan Tinuy-an Falls -vesiputouksia. Vesiputouksiin pääsi uimaan, mutta Terhi jätti väliin flunssan vuoksi. Essi onneksi kävi kastautumassa, vaikka aluksi koitti väittää, että on liian kylmä... Putoukset ovat yksi näyttävimmistä ilmeisesti täälläpäin, leveyttä niillä on 95m ja korkeutta 55m. Putouksen sanotaan olevan Filippiinien levein vesiputous ja sitä kutsutaankin Filippiinien Niagaran putoukseksi.

Putouksista pääsi onneksi uimisen lisäksi nauttimaan myös kiipeämällä. Suurimman putouksen päälle pääsi kiipeämään sen sivusta johtavaa reittiä pitkin ja ylhäällä vesiputous näyttäytyi hieman erilaisena. Ylätasanteella putouksessa pääsi kiipeilemään tasanteelta toiselle ja kävelemään ylipäätään ihailemaan sen kauneutta kirjaimellisesti kosketusetäisyydeltä. Putouksessa kiipeillessä ei Terhikään onnistunut pysymään ihan täysin kuivana, vaikka yritys hyvä olikin. 

Vesiputouksilla nautittiin vielä lounasta (kalaa, mustekalaa, hedelmiä, riisiä, simpukoita...), minkä jälkeen jatkoimme matkaa kohti reissumme tähän asti mystisintä paikkaa. Seuraava etappi reissullamme oli nimittäin Enchanted River, jossa vesi on uskomattoman kirkasta ja lisäksi joki on niin syvä, ettei kukaan tarkalleen tiedä miten syvä se itseasiassa on. Joessa uidessa oli uskomatonta uida keskelle jokea ja katsoa alas. Ei ollut tullut meille koskaan aikaisemmin mieleen, että vedessä voi kokea huimauksen tunteen ja korkean paikan jännitystä. Näin kuitenkin kävi. Oli aivan uskomatonta katsoa alas siniseen kirkkaaseen veteen vailla mitään tietoa siitä, miten pitkä matka pohjalle oli. Enchanted River olikin päässyt matkalistallemme jo aiemmin ja oli kyllä ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde. Ainoana miinuksena oli liiallinen väkimäärä, joka väkisinkin hieman verotti paikan taianomaisuutta.

Enchanted Riverin alkuperäinen nimi oli aikoinaan Hinatuan river, mutta se sai nykyisen nimensä erilaisten uskomusten myötä: 

Hinatuan River was nicknamed by the locals “The Enchanted River” some say due to the belief that it was not wise to swim there after dark because the spirits watched over the river. Others believe that it was called the The Enchanted River due to the fact that the salt water miraculously flow without any visible source.

Enchanted Riverin jälkeen jatkoimme matkaa kohti reissun viimeistä majapaikkaamme. Majapaikkaamme oli mukava yllätys, koska paikka oli todella kaunis, vedenpäälle ja mangrovemetsän sekaan rakennettu resort. Illalla illastimme veden äärellä ja painuimme pehkuihin, koska seuraavalle päivälle oli myös luvassa täysi ohjelma. Osa saattoi pelata rantalentistä veteen rakennetulla kentällä yömyöhään, mutta meistä ei enää tähän hupiin irronnut mehuja.

Sunnuntaina heräsimme aikaisin aamupalalle ja lähdimme tutkimaan Britania Islands -saariryhmään kuuluvia saaria. Maisemat olivat kuin suoraan postikorteista, vesi lämmintä ja ilma aurinkoinen. Kuvat kertovatkin tässä oikeastaan kaiken oleellisen.

Hieman epäonninen sattumus kävi kuitenkin jo toisella saarella, kun Terhi astui snorklatessaan merisiilin päälle. Tai näin oletamme, sillä ainakin jalkapohjassa oli nähtävissä seitsemän piikkiä. Jalkaan sattui sen verran, että piti vähän jopa tihrustaa itkua kun ärsytti ja sattui niin paljon. Loppupäivä menikin Terhin osalta sitten melko rauhallisissa merkeissä. Onneksi filippiiniläinen pissa on kuitenkin jytyä tavaraa ja jalka oli lopulta n. 12h kuluttua jo siinä kunnossa että kävely alkoi taas onnistua melko normaaliin tapaan.

Saarihyppelyn jälkeen suuntasimme vielä Marihatag resorttiin, jossa jälleen paikallinen pormestari kohteli meitä kuin kuninkaallisia. Saimme nauttia ilmeisesti ilmaiseksi illallista, joka Suomessa maksaisi luultavasti satoja euroja. Tarjolla oli luonnollisesti riisiä, possua (kokonainen kaveri pöydällä), hummeria, rapuja, kalmaria, simpukoita, merileväsalaattia ja tietysti jälleen älytön lajitelma hedelmiä. Tällä kertaa emme edes tunteneet kaikkia hedelmiä, koska osa oli ilmeisesti paikallisia erikoisuuksia, joita ei kohtaa edes Davaossa. Jopa juomana oli kookosmaitoa pillillä suoraan hedelmästä.

Ruokailun jälkeen lähdimme vielä viettäämään aikaa viereiselle pikkusaarelle, jonne osa matkusti veneillä ja osa, mm. Essi, hankki päivän treenin melomalla saarelle surffilaudalla. Saarella oli mahdollista leikkiä surffilautojen kanssa tai kokeilla sukellusta. Essi keskittyi surffileikkeihin, eiköhän se sitten opeta kaveriakin seuraavalla kerralla. 

Kun lopulta alkoi tulla jo pimeää, oli aika meloa takaisin rantaan ja ottaa pieni välipala ja suunnata bussin nokka jälleen kohti Davaota. Bussimatkaan tiivistyi myös yksi oleellinen ero meidän kahden välillä: Essi oli innoissaan mutkikkaasta ja pomppivasta kyydistä, kun Terhi joutui vaihtamaan paikkaa kesken kaiken nähdäkseen tien jatkuvasti, jottei pahoinvointi vienyt mukanaan. Kokonaisuudessaan matka sujui kuitenkin hyvin, eikä kukaan lopulta oksentanut kenenkään syliin.